Pallontallaajat.net
Valikko

Goodbye Estonia

20150615_215422

20150611_181218

Moikka! Palailin taas takaisin Suomeen parin kuukauden Viron reissultani torstaina. Minun oli tarkoitus päivitellä tänne enemmän elämästäni Saarenmaalla, mutta hevostilan arki on kiireistä ja vapaa-ajan käytin mielelläni muualla kuin netissä. Voin suoraan myöntää että postailuni tähän blogiin on ollut surkeaa koska olen kirjoittamisen ja netissä roikkumisen sijaan mieluummin pyöräillyt ympäri lähiseutua etsien villisikoja ja kaivellen rantahiekkaa hienojen kivien ja fossiilien toivossa, kuvaillut hevosia laitumella, seikkaillut lehmälaitumella ja yrittänyt pelastaa lampaan, syönyt jäätelöä purkillisen kerralla, pelannut korttia kahdelta yöllä ja nauranut paljon, valvonut myöhään, leiponut leipää ja syönyt kakkuja, katsonut Harry Pottereja ja Disney Channelia.. Olen nauttinut elämästä ja ottanut kaiken irti siitä lyhyestä ajasta jonka sain paikassa viettää.

IMG-20150618-WA0000

20150612_170950

20150605_171532

Niimpä postailen reissusta nyt jälkikäteen. Katsotaan kuinka monta postausta saan aikaiseksi.. Vajaa pari kuukautta meni Virossa taas yhdessä hujauksessa. Viimeksi postailin minun ja saareen seurakseni tulleen hyvän kaverini retkestä meren rantaan. Sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Koska olin hevostöissä niin luonnollisesti ratsastin paljon. Teimme ihania parin tunnin maastolenkkejä Saarenmaan upeassa luonnossa ja hyppäsin maastoesteitä muiden viihdytykseksi. Meillä oli aivan super hauskaa kaverini kanssa ja hullut juttumme jatkuivat myös Suomen ulkopuolella. Katselimme paljon Disney Channelia ja hoilasimme Harry Potter biisiä ja Postimies Patea yötä päivää, leivoimme leipää keskellä yötä sillä meillä ei ollut muuta syötävää, tuhlasimme rahojamme Kuressaaressa shoppaillen, otimme kaverikuvat Pälli-bussipysäkin alla, söimme kahvilassa kolmea erilaista kakkua kerralla vain koska ne olivat niin halpoja, nimesimme rakkaan mökkimme rotankoloksi ja tervehdimme toisiamme leukaraajoin, testasimme virolaisia makeisia ja yritimme kävellä rantaan kastumatta muovipussit jaloissa, mutta toisin kävi.

IMG-20150612-WA0001

20150614_120008

Toisin sanoen, vietin jälleen Virossa aivan mahtavat kuukaudet. Tänä vuonna Virossa viettämäni, yhteensä kolme kuukautta, ovat olleet ehdottomasti vuoden ja ehkä jopa koko pienen elämäni parhaat kuukaudet. Toteutin useamman unelmani, uskalsin lähteä, tein ja koin paljon uutta. Sain lisää rohkeutta toimia yksin uudessa ja oudossa paikassa, puhua vieraita kieliä vaikken niissä mikään hyvä olekaan ja ratsastaa uusia, erilaisia hevosia. En kadu mitään. Olen vain onnellinen että lähdin ja iloinen että viihdyin. Samalla olen myös surullinen kun se kaikki on nyt ohitse ja toiseen maahan jäi niin paljon tärkeitä asioista ja paikkoja. Tulen kuitenkin vielä varmasti palaamaan ainakin Saarenmaalle, toivottavasti jo ensi syksyllä.

20150606_145035

 

20150605_191745

Syksyllä tapahtuu muutakin kivaa ja uutta. Virossa ollessani hain opiskelemaan ja viimeisinä päivinäni siellä sain odotetun sähköpostin. Sain paikan. Jatkan kesälomaani syyskuun puoleen väliin, jolloin aloitan opinnot matkailualalla. Kyseessä ovat lähes kokonaan verkossa tapahtuvat opinnot, joten ne eivät sido minua yhteen paikkaan pariksi vuodeksi ja näin esimerkiksi myös ulkomaille jälleen töihin lähtö olisi edelleen mahdollinen. Opintoihin kuuluvat työharjoittelut olen jo aika vakaasti päättänyt suorittaa ulkomailla. Mikään ole vielä kuitenkaan varmaa, mutta näin toivon. Ensi viikonloppuna harrastamme kaverini kanssa hieman kotimaan matkailua kun huriselemme ensin päiväksi Powerparkiin ja sieltä on tarkoitus ajella Vaasaan toiseksi päiväksi. Tästä reissusta lisää myöhemmin, sitä ennen yritän olla aktiivinen ja saada aikaiseksi lisää tekstiä Virosta.

Hyvää ruokaa ja pari nähtävyyttä Saarenmaalla

20150527_131913

20150527_145432

20150527_153200

Eilen lähdimme puolenpäivän jälkeen ajamaan kohti Kuressaarta ja jakamaan Ratsukievarin mainoksia kaupungin hotelleihin. Oli kiva päästä kurkistamaan hotelleihin sisälle, sillä eihän niissä tule täällä muuten vierailtua. Jo ennen Kuressaareen saapumista poikkesimme kuusi metrisessä puisessa näköalatornissa meren rannalla. Torni ei ollut järin korkea, mutta ihan kivasti sieltä näki merelle ja Kuressaareen. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meidän piti mennä ensiksi syömään johonkin kivaan paikkaan ja sen jälkeen yhteen rantahotelliin uimaan. Muutimme kuitenkin suunnitelmaa ihanan sään takia ja päätimme uimisen sijaan lähteä ruuan jälkeen kiertämään saarta ja katsomaan muutamat nähtävyydet.

20150527_171255

20150527_171247

Syömään päädyimme mukavaan Vaekoja pubiin pääkadun varrelle. Otimme ruokalistat ja istuimme ulos terassille. Itse tilasin pasta bolognesen ja juomaksi fantaa. Auringon paisteessa oli ihanan lämmin ja ulkona tarkeni hyvin syödä. Ruoka oli todella hyvää ja voin hyvin käydä syömässä tuossa paikassa uudemmankin kerran! Tilasimme totta kai vielä jälkiruuat ja minä otin lämpimän suklaakakun vaniljajäätelöllä ja mansikkahillolla. Oikeasti jälkkäriin olisi kuulunut kirsikkahillo, mutta koska en kirsikoista pidä niin vaihdoin sen toiseen, mikä onneksi onnistui hyvin. Pääruuan lisäksi olin hyvin tyytyväinen myös tähän jälkiruokaan. Tuli kyllä masu täyteen ja hyvillä mielin sai jatkaa matkaa. 🙂

20150527_171451

20150527_171817

Ensiksi lähdimme ajamaan kohti Kaalin kraateria. Ajoimme vahingossa ohi ja jouduimme palamaan vähän matkaa. Jätimme auton parkkipaikalle ja kiipesimme ylös kraaterin reunalle pientä jyrkkää polkua. Vähän vasemalla olisi ollut leveämpi kunnon tie, mutta pitihän sitä mennä vähän omia reittejä. Eikä jäänyt päivän viimeiseksi kerraksi! Laskeuduimme sitten alas kraatelin pohjalla olevan lammen rannalle, katselimme siinä hetken ja otimme kuvia. Paikka oli mukava nähdä livenä, sillä olin nähnyt sen aikaisemmin vain esitteissä ja oppaissa. Ennen paluuta autolle kävimme vielä ostamassa jäätelöt paikan kaupasta.

20150527_173825

20150527_182328

Seuraaviksi ssuuntasimme katsomaan vanhaa isoa kirkkoa. Kyseinen Valjalan kirkko on Saarenmaan vanhin rakennus. Emme päässet sisälle, joten kiersimme vain kirkon ympäri ulkokautta. Vanhat kirkot ovat kyllä yleensä hienosti tehtyjä ja tässäkin  oli nätit lasimaalaukset ikkunoissa. Valjalasta ajoimme rannikolle katsomaan keskiaikaisen ritarilinnan raunioita ja samalla näimme myös rannassa olevan vanhan ison puisen veneen. Myös rauniot olivat kiva käyntikohde. Ne eivät kuulemman olleet menneet huonoon kuntoon ajan kuluessa vaan olivat tarkoituksella tuhottu aikoinaana ja nyttemmin kunnostettu. Sielläkin kiipesimme ylöspäin omaa polkuamme ja alas tulimme helpommin. Raunioiden päällä meni puinen kävelysilta, jota pitkin pääsi helposti kulkemaan.

20150527_182144

20150527_181339

Pääsimme myös laskeutumaan alas melko hyvin säilyneisiin tiloihin. Yhden kiven päällä oli vieraskirja, johon sai raapustaa terveisensä ja paikka oli valaistu. Hetken tutkittuamme alakertaa tulimme ulos eri kohdasta ja pääsimme suoraan raunioiden taakse. Kiersimme ne ympäri ja laskeuduimme alas meren rantaan katsomaan vanhaa puista venettä.

20150527_193441

20150527_193754

Neljäs kohteemme oli Anglan tuulimyllyt, joita päädyimme lopulta katselemaan vain aidan takaa sillä emme maksaneet sisäänpääsyä. Näistä minulla ei valitettavasti ole laittaa kuvaa näytille. Ainiin! Ennen tuulimyllyjä pysähdyimme katsomaan vielä yhtä kirkkoa matkan varrella, mutta sekään ei ollut auki, enkä myöskään muista paikan nimeä. Tuulimyllyiltä jatkoimme matkaamme pohjoisessa olevalle Panga Pankille. Kyseessä on siis noin kolmen kilometrin mittainen, suurimmalta korkeudeltaan 21.3 metriä oleva jyrkänne meren rannalla. Sää oli tuolla vierailemiseen aivan mahtava, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, luonto oli jo niin vihreä ja meri kimalsi. Pangan jälkeen otimme suunnan takaisin Lümandaan, sillä väsymys alkoi jo painaa.

20150527_194142

20150527_193527

Matkalla poikkeaimme kuitenkin vielä yhdessä näkötornissa. Tällä kertaa kyseessä oli 26 metriä korkea torni, jonne me reippaasti kiipesimme katselemaan maisemia. Ylöspäin matka onnistui melko vaivattomasti, vaikka kärsinkin jonkinasteisesta korkeanpaikan kammosta. Alas tultiin sitten hyvin hitaasti ja takaperin.  Ei minua siellä tornissa kauhistuttanut olla, mutta ne matkat sinne ja takaisin alas. Onneksi sinne kuitenkin kiipesin ja voitin taas vähän pelkoani, sillä näkymät olivat hienot! Sellainen seikkailupäivä taas eilen. Noita kohteita kannattaa kyllä käydä katsomassa, jos Saarenmaalla käy ja on mahdollista. 🙂 Itselläni onkin täällä jäljellä enää kolmisen viikkoa, kunnes on taas aika palata Suomeen.. Minne se aika oikein katoaa?

20150527_205023

20150527_204908

Vapaapäivien viettoa Kuressaaressa

PicsPlay_1432246968177

PicsPlay_1432247121279

Kylläpäs ensimmäisestä postauksesta on vierähtänyt jo aikaa. Arkeni täällä hevostöissä vaan on aika kiireistä ja iltaisin kun sitä aikaa sitten on, niin keskittyy monesti ensin muihin asioihin kuin blogin kirjoittamiseen ja sitten onkin jo riittävän väsynyt menemään suoraan nukkumaan. Nyt kuitenkin halusin tulla kirjoittelemaan vapaapäivieni vietosta ihanassa Kuressaaressa. Muutaman vapaan olen siellä jo ehtinyt viettää ja tänään olin jälleen tutkimassa suloista kaupunkia. Saarenmaalle tullessani, minulla ei suoraan sanoen ollut hajuakaan miltä kyseinen kaupunki näyttää. Nyt olen onneksi selvittänyt asian ja kyseessähän on varsin ihana, vanha pieni kaupunki meren rannalla. Suomalaisten suosima turistikohde Saarenmaalla ja välilllä tuntuukin että olen vain itselleni oudossa kaupungissa Suomessa, jossa on muutama ruotsalainen ja virolainen turisti! Nimittäin kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa joissa olen ennättänyt käymään, on yleensä viereisessä pöydässä istunut suomalaisia. Suomituristeihin törmää myös yhtenään kaudulla. Tietysti osa on paikallisia, mutta kyllä sen aika hyvin huomaa kuka on ja kuka ei.

PicsPlay_1432246998190

PicsPlay_1432246928806

PicsPlay_1432246878439

Suosikkikohteeni Kuressaaressa on ehdottomasti Piispanlinna, johon kävin tutustumassa heti ensimmäisenä. Linnan pihamaa on viihtyisä ja nätti, kauniin kesäinen kukkivine kukkineen ja vetisine vallihautoineen. Sisällä linnassa on maksullinen museo, jonka näyttelyt kertovat niin Kuressaaren kuin koko Saarenmaankin historian menneistä ajoista tähän päivään. Alakerrasta löytyy myös saaren luontoa ja eläimistöä esittelevä pieni näyttely. Museo oli mielenkiintoinen ja ainakin tällaiselle historiaa ja linnoja rakastavalle ihmiselle ihan must käyntikohde. Jälleen kerran oli hienoa päästä seikkailemaan pitkin vanhan linnan käytäviä, kapeita portaikkoja, kiivetä ylös muurille ihailemaan sieltä aukeavia maisemia kaupunkiin ja merelle sekä kuvitella itsensä keskiajan linnanneidoksi tai ritariksi talsimassa pitkin poikin linnaa. Ainoa pettymys oli tornikahvilan kiinniolo, mutta onneksi tuolloinkin löytyi mukava kahvila pääkädun varrelta. Linnan lisäksi toinen suosikkini on meri. Olen aivan merihullu ja varmaan kaikki mereen liittyvä on lähellä sydäntä. Kuressaaressa onkin kivannäköinen ranta, katsotaan ehtiinkö siinä käydä lämpimämmällä ottamassa vähän aurinkoa ja pulahtamassa uimaan mereen.

20150504_115940

PicsPlay_1432247166456

Tänäinen Kuressaari seikkailuni oli enemmänkin soppailu- ja kahvilareissu, mutta linna oli silti pakko nähdä ja teinkin lähes ensimmäisenä kävelyreissun linnanpihalla ja viereisessä kaupunginpuistossa. Eksyin mukulakiviselle pikkukadulle, kiersin pari pikkuista ostoskeskusta, istuin puistonpenkillä seuraten ohikulkijoita ja päädyin lopulta kahteen eri kahvilaan. Ensimmäisessä söin mansikkaleivoksen ja cappuccinon puutteessa päätin juoda tavallisen kahvin. Toinen kahvila vaati hieman enemmän töitä aivoille. Miten tilata ja miten maksaa, olivat ne oleellisimmat kysymykset. Kun tarjoilija ei puhunut suomea ja itseltä loppuivat eestintaidot, tuli pieni hiljainen hetki ja hieman epätoivoinen olo. Kunnes muistin kielen nimeltä englanti. Lopulta sain onnistineesti tilattua itselleni herkullisen brownien vaniljajäätelöllä. Vaikka puhun sujuvasti vain suomea (ja sekään ei tunnu aina onnistuvan), niin olen silti huomannut pärjääväni ihan hyvin. Kun laittaa kaiken kielitaidon ja uskalluksen peliin, niin hyvinhän se menee. Enää ei jännitä vieraan kielen puhuminen, se ettet osaa kaikkea täydellisesti tai yksin uusiin paikkoihin tutustuminen. Yksin reissailu on itseasiassa ihan mukavaa, vaikka pidänkin myös kaverin kanssa matkustelusta, jolloin niin ilot kuin kaikki vaikeudekin voi jakaa toisen kanssa.

Ps. Pahoittelut laadukkaamman kuvamateriaalin puutteesta. Nämä kaikki on kuvattu puhelimella ja parempilaatuiset kuvat ovat jumissa kamerassa.

PicsPlay_1432247051094

PicsPlay_1432246831302

The Beginning

tumblr_lyzpmaQMnM1rox3aao1_500

Heipsan! Ensimmäinen postaus täällä uudessa blogissani, katsotaan mitä tästä syntyykään. Jonkinlainen itsensä esittely voisi kai olla paikallaan heti näin alkuun. Tätä blogia kirjoittelen minä, 20-vuotias iloinen nuori joka ei vielä tiedä mitä elämällään tekee. Rakastan matkustelua, seikkailuja ja hevosia, valokuvausta, syömistä ja lukemista. Olen Taru Sormusten Herrasta ja Hobittifani, jonka unelmana on matkustaa Uuteen Seelantiin ja muuttaa omaan hobitinkoloon. Tämä ei ole ensimmäinen blogini, vaan hevosiin ja ratsastukseen keskittyvän blogini löydät osoitteesta world-with-horses.blogspot.fi. Olen siis hevosihmisiä ja koska nämä kaviokkaat kuuluvat elämääni aika vahvasti, niitä tullaan varmasti näkemään silloin tällöin myös tässä blogissa. Tällä hetkellä asun Virossa Saarenmaalla ja toteutan yhtä unelmaani asuen ulkomailla ja tehden töitä hevosten parissa. Valmistuin lukiosta viime keväänä ja olen siis välivuoden viettäjä, joka yrittää miettiä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ensi syksylle on jo kaikenmoisia suunnitelmia, mutta vielä ei ole tiedossa miten seuraava vuosi menee.

652

580

Kuva 196

Matkailusta olen pitänyt ihan pienestä pitäen, mutta varsinainen rakkaus sitä kohtaan taisi syntyä syksyllä 2002 kun ensimmäisen kerran pääsin Suomen ulkopuolelle lomamatkalle. Siitä ei sitten paluuta ollut ja halu nähdä maailmaa ja kokea uusia paikkoja on loppumaton. Kovin monessa maassa en ole vielä päässyt käymään, osassa on käyty useamman kerran tai oltu kauemman aikaa. Myös kotimaassa on tullut matkusteltua jonkin verran, mutta paljon on sielläkin vielä nähtävää ja koettavaa! Yksi isoimmista unelmistani on jo kauan ollut asua ulkomailla ja aika yllättäen löysin itseni helmikuussa Itä-Virosta, jossa vietin hieman vajaat kaksi kuukautta. Palasin kuukaudeksi Suomeen ja nyt olen jälleen täällä Vironmaalla. Kotiin palaan juhannukseksi ja kesäksi onkin suunnitteilla paljon kotimaan matkailua. Syksyllä toivottavasti tie vie taas Suomen rajojen ulkopuolelle. Innostus kirjoittaa tätä blogia on tällä hetkellä oikein kova ja ideoita on päässä paljon. Toivottavasti tästä tulee vielä ja te lukijat tykkäätte. 🙂

 

064